Helsingin Tropicario on monelle jännittävä käyntikohde, jossa näkee eksoottisia eläimiä, kuten liskoja, käärmeitä ja krokotiilieläimiä. Vaikka Tropicario mainostaa itseään oppimiskokemuksena, siellä eläimet elävät olosuhteissa, jotka ovat todella kaukana näiden luonnollisista elinympäristöistä.

Moni ajattelee, että eläintarhat opettavat meille luonnon monimuotoisuudesta ja eläinten merkityksestä. Lasin takaa katsottu, vangittu eläin ei kuitenkaan voi näyttää, millaista hänen elämänsä luonnossa todella olisi.

Eläimet elävät Tropicariossa olosuhteissa, jotka ovat väistämättä kaukana niiden luonnollisista elinympäristöistä. Luonnossa moni näistä lajeista liikkuu laajoilla alueilla, ui syvissä joissa, saalistaa, piiloutuu ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Näitä käyttäytymistarpeita ei voi toteuttaa sisätilaan rakennettussa ahtaassa altaassa tai terraariossa.

Kun eläin ei pysty toteuttamaan lajilleen tyypillistä käyttäytymistä kuten uimista, saalistamista tai vaeltamista, seurauksena on stressiä, turhautumista ja apatiaa. Eläintarhoissa tämä näkyy usein häiriökäyttäytymisenä: levottomana liikkumisena, pakonomaisina toistoliikkeinä tai poikkeuksellisena passiivisuutena.

Suomen ainoa krokotiili elää ahtaassa altaassa

Suomen ainoa krokotiili, Tropicarion niilinkrokotiili Riikka, uisi luonnollisessa ympäristössään syvissä joissa. Hän viettäisi pitkiä aikoja vedessä, liikkuisi reviirillään ja saalistaisi. Tropicariossa Riikan maailma rajautuu altaaseen ja sitä ympäröiviin seiniin.

Hopeasarvinokka puolestaan eläisi luonnossa lajitovereidensa seurassa. Se liikkuisi laajoilla alueilla ravinnon ja pesäpaikkojen perässä. Tropicariossa lintu on kuitenkin yksin ja selvästi levoton. Rauhattomuus ei ole persoonallisuuskysymys, vaan merkki siitä, että sopimattomat elinolosuhteet aiheuttavat linnulle henkistä pahoinvointia.

Monilla Tropicarion eläimillä on myös rajalliset mahdollisuudet piiloutua. Luonnossa piiloutuminen on keskeinen turvamekanismi. Kun eläin ei pääse vetäytymään katseilta, jatkuva altistuminen ihmisille voi itsessään lisätä stressiä.

Eläintarhat usein perustelevat toimintaansa uhanalaisten lajien suojelulla, mikä tietysti kuulostaa hyvältä tavoitteelta.

Kuitenkin vain pieni osa eläintarhojen eläimistä on uhanalaisia, ja useimmat niistä eivät kuulu suojeluohjelmiin, joiden tavoitteena olisi lajien palauttaminen luontoon tai niiden elinympäristöjen suojeleminen. Esimerkiksi vuonna 2023 Korkeasaaren eläimistä uhanalaisia oli 28%. Kokonaisuudessaan Korkeasaari on verkkosivujensa mukaan ollut mukana kuuden eläinlajin luontoonpalautuksessa.

Suojelun mittakaava herättää kysymyksen: kuinka suuri osa eläintarhojen toiminnasta todella tähtää luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen, ja kuinka suuri osa on ennen kaikkea eläinten esittämistä yleisölle?

Eläimiä eläinten ruoaksi

Eläintarhojen toiminnassa on myös toinen erittäin suuri ongelma: Monet niiden eläimistä ovat lihansyöjiä, joita varten kasvatetaan toisia eläimiä syötäväksi. Tropicariossa eläinten ruokkimiseksi kasvatetaan jatkuvasti muun muassa hiiriä, rottia ja kaneja.

Suuri osa näistä eläimistä tulee Hollannista, yhdeltä maailman suurimmista kasvattamoista, jossa eläimiä tuotetaan nimenomaan eläintarhojen eläinten ravinnoksi. Tropicarion työntekijän mukaan: “Saat vaikka seepraa jos haluat!”.

Eläinten kasvattaminen ja tappaminen toisten eläinten ruoaksi on eettisesti kyseenalaista. Vierailija ei myöskään näe näitä eläimiä eikä tiedä, millaisissa oloissa ne elävät tai miten ne tapetaan. Silti ne ovat iso osa eläintarhan toimintaa.

Tropicarion kaltaisten paikkojen tulisi tarjota avoimesti tietoa siitä, missä oloissa eläinten ruokana käytettävien eläinten tuotanto tapahtuu – miten eläimet kasvatetaan ja tapetaan.

Mitä me haluamme oppia?

Tropicarion ja muiden eläintarhojen tapauksessa on tärkeää miettiä, miten paljon vangittuina pidetyt eläimet todella hyötyvät näistä laitoksista. Luonnon kunnioittaminen tarkoittaa sen suojelemista, ei vangitsemista lasiseinien sisään.

‍Jotta voisimme todella oppia eläimistä, meidän tulisi ensin oppia näkemään heidän arvonsa yksilöinä.